Salaisuus, jolla onnistut muutoksessa!
Tuleeko sinulla mieleen jokin asia, uusi harrastus tai elämäntapamuutos, jota olet lähtenyt tekemään todella kovalla innolla?
Jaksat tehdä uutta asiaa muutamia viikkoja, ehkä kuukausia, kunnes tapahtuu jotain ja alat palamaan samoihin vanhoihin rutiineihin?
Pahimmassa tapauksessa moiti itseäsi, ettet taaskaan onnistunut tai se asia ei nyt vain ollut sinua varten, se ei sopinut sinulle.
Ja minkälaisen olon tämä tuo sinulle? Veikkaisin, että ei kovin hyvää. Koet, että olet taas samassa lähtötilanteessa kun aikaisemmin.
Todennäköisesti mietit, että mikä tässä (taas) meni vikaan?
Pieni ja säännöllinen harjoitus!
Tässä yksi näkökulma, joka voi selittää asian: liian suuri muutos kerralla toteutettavaksi ja pohjatyötä ei ole tehty (mitä tämä pohjatyö on, siitä tulossa myöhemmin oma blogikirjoitus).
Meidän ajatusmaailmahan on, sanoisinko, että jännä ja välillä vähän “hölmö”. Olemme malttamattomia ja muutos pitäisi tapahtua nyt heti. Mieli uskottelee meille, että jos haluamme muutoksen, tulee sen eteen tehdä paljon ja isoja asioita.
Ja nyt tulee se otsikon lupaama salaisuus: avain pysyvään muutokseen on pieni, säännöllinen harjoitus! (mieli todennäköisesti kommentoi tähän nyt, että “tylsää”)
Esimerkkitarina
No mutta tylsää tai ei, nii tässä esimerkki (saattaapi pohjautua myös tositarinaan 😉):
Kaksi eri ihmistä. Molemmilla sama tavoite; saada stressitasoja alennettua, tasapainottaa hermoston toimintaa, niin että pystyisi olemaan enemmän läsnä niin itselle kuin läheisille, arki sujuisi enimmäkseen levollisissa ja onnellisissa tunnelmissa.
Molemmat henkilöt saavat myös saman ohjeistuksen; muutosta lähdetään tekemään pienen, jopa noin 5 minuutin harjoituksen myötä, säännöllisesti joka päivä!
Kuvitellaan, että harjoitus on sellainen, että henkilö rauhoittuu oman kehon ja itsensä äärelle. Hän huomio, miten luonnollinen hengitys virtaa ja antaa uloshengityksen lähteä pitenemään, jolloin hermosto rauhoittuu. He tekevät esimerkiksi alla olevan harjoituksen, jossa lähdetään pidentämään uloshengitystä huuliraon kautta.
Harjoituksen jälkeen henkilöt lähtevät jatkamaan askareitaan omasta läsnäolon ja levon tilasta käsin.
Henkilö A:
Henkilö A ajattelee, että ei noin lyhyttä harjoitusta edes kannata lähteä tekemään, eihän siitä voi olla mitään hyötyä!
“Minä teen joka päivä tunnin mittaisen joogaharjoituksen, niin saan muutoksia aikaan nopeammin”
Harjoituksen teko alkaa oikein mallikkaasti ja sitä kestää jonkin aikaa. Kunnes tahdon voima loppuu ja harjoituksesta aletaan lipsua, syystä tai toisesta johtuen (“tänään ei ole aikaa, en jaksa tehdä, nyt voin pitää tauon kun olen niin ahkerasti tehnyt” jne..).
Kunnes henkilö A huomaa, että ei ole harjoitusta tehnyt pitkään aikaan ja tilanne on palannut takaisin lähtöruutuun. A huomaa ajattelevansa, että “no ei se jooga tainnut olla mun juttu, ehkä mä nyt vain olen tällainen”.
Henkilö B
Henkilö B huomaa ajattelevansa samoin; voiko noin pienestä harjoituksesta olla mitään hyötyä?
“No, mutta mitään en menetä jos sitoudun harjoitukseen ja lähden sitä päivittäin tekemään. Eipähän tarvitse erikseen harjoitukselle kalenteroida aikaa”.
B kokee, että työpäivien aikana stressitasot nousee välillä pilviin ja ottaa tämän lyhyen harjoituksen tehtäväksi vessataukojen yhteydessä.
Uskollisesti hän tekee harjoitusta päivittäin, myös kotona. Hän alkaa huomaamaan harjoituksen vaikutuksia: harjoituksen jälkeen olo on seesteisempi, ajatukset eivät enää niin laukkaa päässä ja ne ovat muuttuneet lempeämmiksi. Olo on hyvä.
Hän huomaa, että on alkanut tehdä harjoitusta useamminkin päivässä ja lisännyt päivään myös kehon ravisteluharjoituksen, josta on aikaisemmin kuullut. Se kuulemma myös auttaa laskemaan stressitasoja.
B:n työkaverit ja läheisetkin alkavat huomata muutosta, hän ei ole niin kiukkuinen eikä tiuski, onko kirosanatkin jääneet vähemmälle? Hänestä on tullut jotenkin rennompi?
A:n ja B:n tarinat olivat vain esimerkki, mutta ehkä ymmärsit pointtini?
Säännöllinen ja riittävän pieni harjoitus on kaiken avain!
Koulussakin lähdemme opiskelemaan ensimmäiseltä luokalta ja siitä etenemme kohti seuraavaa luokkaa. Emme hyppää heti 9. luokalle, sillä eihän siitä mitään tulisi!
Kohti omannäköistä elämää!
Aihe on nyt ajankohtainen kun vuosi lähenee loppuaan ja uudenvuodenlupaukset kolkuttelevat jo oven takana.
Vaikka vuoden vaihtuminen ei sinänsä poikkea mistään muustakaan päivästä sen suhteen, että aina voit lähteä tekemään muutoksia, elämään syvemmin omannäköistä, hyvää elmää, niin ehkä vuoden vaihtumiseen kuitenkin liittyy jotain maagista ja taianomaista energiaa.
Kaikki on vielä edessä; uutta ja tuntematonta. Toivonkipinä siitä, että seuraava vuosi tulee olemaan hyvä.
On tärkeää pysähtyä oman elämän äärelle; mitä minä toivon seuraavalta vuodelta? Minkälaista elämää ja arkea minä haluan elää? Sillä se, mihin kiinnität huomion, kasvaa.
Ja jos sinä et tiedä, mitä sinä haluat, niin joku muu kyllä “tietää ja täyttää” silloin elämäsi ja muovaa sen haluamakseen.
Muista, että sinulla ei ole kiire minnekään! Asettaudu rauhassa itsesi äärelle, tutustu itseesi. Pienin askelin, ehkä välillä vähän haparoiden alat löytään oman elämän rytmisi.
Päivittäin, säännöllisen harjoituksen avulla, linjaudu itseesi, jolloin muistat kuka olet ja minkälaista elämää sinä haluat elää!
Tämä on sinun matka ja sinun elämä. Anna elämän vapaasti virrata sinussa ❤️
Jos haluat ottaa joogaharjoituksen säännölliseksi osaksi arkeasi, niin täältä pääset katsomaan tulevat joogatunnit, -kurssit sekä työpajat.
